Kevät näyttää asettuneen meikäläisenkin pihapiiriin ihan asumaan. Olin koiran kanssa lenkillä ja sain samalla tutustua kevääseen vähän koiramaisella tasolla. Siellä tasolla kevät todella tuoksui ja kuului. Mikä ihana juoksevan puron tuoksu sen soljuessa kivien ja ruohotupsujen kiemuraisessa uomassa. Lapsuuden mieleen tuova hevosen tuoksu, kun pysähdyimme silittelemään naapurin kiiltäväkarvaista upeata hevosta ( minä silitin koira vain haisteli) Mullan väkevä haju kyntöpellon pientareella ja kaadetun puun tuoksu metsän reunassa. Koiralle kaikki merkitsi lukemattomia nuuhkaisuja ja kaapimista tassuilla minulle nautiskelua elämän ihanuudesta.

Kotona odotti risujen keruu. Kuinka paljon tuleekaan risuja yhdestä kaadetusta puusta. Mutta nyt tuli tilaa perustaa salainen puutarha. Mitä sinne tulee on vielä hämärän peitossa nyt se sai kuitenkin kaksi tuijaa ja pian kukkivat tuomet. miten paljon hauskaa voikaan tehdä ihan tavallisesta pihasta.

Kellot on jälleen käännetty kesäaikaan ja alkaa virallinen kesän odotus. Miten maa tuoksuukaan sulavan lumen jäljiltä se tuo mieleen lapsuuden ja sen odotuksen mitä pieni ihminen tunsi rinnassaan ajatellessaan tulevaa kesää. Siihen aikaan talvet olivat pitkiä ja kylmiä. piti pitää jaloissaan kammottavia kutittavia villasukkia joista kesä sitten lapsen vapautti. Tänään juoksin koiran kanssa ja samalla kuuntelin valtavaa linnunlaulu orkesteria joka kajahti joka puolella.  Olisi mukavaa tuntea eri lintujen laulua ja tunnistaa niitä, nyt on kurja, kun ei tiedä, mitkä linnut ovat jo saapuneet. Pääasia kuitenkin, että talvi on pian ohi.

Olen ajatellut aloittaa oman päiväkirjan pitämisen.  Olen ihan tavallinen sairaus eläkkeellä oleva nainen, joka haluaisi kirjoitella joskus ajatuksiaan. Televisio on päällä, mutta sieltä ei tule mitään mielenkiintoista. Mitä vanhemmaksi tulee sitä huonommiksi tuntuvat ohjelmat muuttuvan. Tässä iässä sitä jo ymmärtää, että aikaansa ei kannata haaskata mihinkään epäolennaiseen. Elämä on niin lyhyt ja menee niin nopeasti eteenpäin, että on aika miettiä mitä sitä ihan oikeasti haluaa tehdä. Ei niin mitä muut ihmiset minulta odottavat vaan mitä itse haluan elämässäni tehdä. Auringon lasku oli niin uskomattoman upea että sen ihailemiseen halusin oikein upota en televisioon. Elämän täyteys on nyt päämääränä sitä haluan. Sitä kohtihan kai olen koko ajan elämän riennossa kulkenut. Mutta mikä on elämän tarkoitus siinä riittääkin pohdittavaa.